Mulla tähän alkaneeseen off seasoniin kuuluu enemmän tunteita ja odotusta kuin koskaan ennen. Takana on kausi jonka käytin pääasiassa valmentamiseen. Loppukaudesta osallistuin muutamaan peliin, mutta pää ja fysiikka ei pysynyt mukana. Solisluuni leikattiin vuosi sitten ja viikko sitten vuosikontrolliröntgenissä näkyi, että luu oli vihdoista viimein luutunut!!Jehuu. Koko kauden elin odottaen, että millon siellä luussa alkaa näkymään luutumista, mutta sitä ei vaan näkynyt. Tuo epävarmuus söi innon harjoittelusta. Keskityin pelkästään töihin ja valmentamiseen. Salilla ja juoksemassa kävin vuoden aikana alle kymmenen kertaa. Ehkä se oli myös pienimuotoista masennusta urheilemisen suhteen. Nyt kun uusi kausi alkaa ja luukin on parantunut olen taas intoa täynnä - nyt vaan lähden sieltä pohjamudista. Typeryyttä.
Nyt ensimmäisen viikon herättelen lihaksia saliharjoitteluun ja juoksemiseen.
Salilla tein tänään rintaa ja olkapäitä. Ihan mielenkiinnosta testasin voimatasoa ja tällä hetkellä rinta on 53% heikompi kuin vuosi sitten ja olkapäät 60% heikommat. Olen pitänyt kirjaa saleilusta nyt melkein kymmenen vuotta. Hauskaa on välillä avata ne kymmenisen vuotta vanhat vihkot ja katsoa mitä touhusin sillon painojen kanssa. Tämä lukujen kanssa leikkiminen osoittaa sen, että sisälläni ehkä asuukin pieni insinööri...
Mutta ei tällä kertaa muuta.
Anu #2
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti