hiljasta on ollut saleilu- ja treenirintamalla.
Viime kauteni päättyi loukkaantumiseen kun mursin Jyväskylä Jaguars -paidassa solisluuni elokuun lopulla välierissä. Lady Huskiella oli farmisopimus SM-sarjassa pelaavan Jyväskylä Jaguars -joukkueen kanssa ja se mahdollisti siirtymisen loppukaudeksi harmaisiin.
Amerikkalainen jalkapallo mielletään tapaturma-alttiiksi lajiksi, mutta ei tässä lajissa satu sen enempää loukkaantumisia kuin vaikkapa salibandyssä. Jenkkifudiksessa on niin hyvät varusteet/suojat ja tilanteisiin tullaan teknisesti oikein. Näitä tekniikoita hiotaan jokaisessa treenissä, esimerkiksi kontaktiin ei juosta pää edellä, katse pidetään ylhäällä ja isku tapahtuu hartiasuojalla. No miten se minun loukkaantuminen sitten tapahtui - huonoa tuuria! Olin pelirakentajan pelipaikalla ja lähdin juoksemaan pallon kanssa. Taklaaja taklasi ottaen minut hellään syleilyyn ja kaatoi pehmeästi maahan, MUTTA pelaaja kaatui itse minun olkapään päälle ja siinä rytäkässä solisluu sanoi napsnaps.
Loukkaantumisherkkyyteen vaikuttaa myös ihmisen oma kroppa. Minulla jokainen nivel taipuu ympäriämpäri, joten sormien nivelet on välillä kovilla. Polvet ja kädet saa pidettyä vahvoina fysiikkatreenillä, mutta sormet joudun teippaamaan jokaiseen treeniin.
Palataanpa vielä solisluuhuni, solisluu leikattiin syyskuun alussa ja kohtapuoliin siitä on jo 5 kuukautta. Olen käynyt kuukauden välein röntgenissä, ja näistä röntgenkuvista ollaan seurattu luutumisen kehitystä. "Luutumisen kehitystä", kehitystä, jota ei ole vielä tapahtunut yhtään. Tästä syystä minulla onkin ollut tässä 5kk treenikieltoa. Jalkoja ja keskivartaloa olen jumppaillut silloin tällöin salilla, ylävartaloa olen kuntouttanut kuminauhoilla.
Loukkaantumiset kuuluu lajiin kuin lajiin ja ne pitää tiedostaa kun aletaan touhuammaan tosissaan. Nuo loukkaantumiset kehittää myös urheilijan pääkoppaa. Syksyllä oli rankkoja aikoja kun tajusi, että kuntoutus ei etene ajallaan ja ei pysty treenaamaan täysillä. Sitä joutui pysähtymään ja miettimään tulevaisuuden suunnitelmia uusiksi. Tällä hetkellä toimin Lady Huskiesin valmennuksen puolella ja todennäköisesti jännitänkin koko kesän tyttöjen puolesta kentänlaidalla. Tällaista tää kilpaurheilu on ja se pitää hyväksyä.
Nyt kun en ole urheillut normaaliin tahtiin niin huomaan mitä ihmeellisempiä kolotuksia kropassani. Monipuolinen liikunta pitää niveliä tukevat lihakset vahvoina ja näin tukevat esimerkiksi polvia. Nyt liikkumiseni ei ole ollut lähimainkaan monipuolista ja sen huomaa myös polvissa. Vaikka melkein joka päivä yritän niitä jumppailla niin silti huomaan jo jonkinlaista löysyyttä niissä. Ei tästä ole kauaakaan kun nousin autosta ja polvi vääntyi. Tuntui, että koko jalka irtoaa. Ei tälläsiä niksautuksia sillon tapahtunu kun kunnolla huolsi ja liikkui. Huh, tässä nyt viimestään huomaa, että miten tärkeää on pitää itsestään huolta ja mitä kaikkea hyvää se urheileminen tekee kropalle, loukkaantumisista huolimatta. Ja ne pienet pipit on pieni paha siinä miten hyvä kokonaisvaltainen olo siitä monipuolisesta urheilusta tulee.
Tänään käytiin Kipan kanssa aamusalilla. Kello näytti 5:30 kun kurvattiin salin pihaan. Jalkojahan me siellä pumppailtiin aamuvirkkujen seassa. Minä en vielä pysty kyykkäämään vapailla painoilla joten tein smithillä takakyykkyjä. Takareisiä jumppasin kuminauhalla ja prässiä punnersin niin että aamulaatat meinas lentää.
Kirsi takakyykkäsi, box-kyykkäsi ja heilutteli muuten vaan jalkojaan. Oltiinpa me ahkeria, illalla pitäisi käydä vielä hiihtämässä.... ilman sauvoja. :D
 |
| Kipa box-kyykkää. Tsemii! |
Oottehan huomannu Valentine's Day -tapahtuman jonka Hämeenlinna Huskies järjestää ystävänpäivänä? Tässä facebook -tapahtumaan linkki: Valentine's Day 2015
Tervetuloa! :)
-Anu-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti